Rentoutumista ja uuden vuoden aloittelua

Viime jutusta onkin jo aikaa. Meni joulu ja vuosikin vaihtui mikä sekin on jo edennyt jo toisen kuun puoleen väliin. Vuoden vaihteella olikin mulle iso merkitys. Viime vuosi oli hieno mutta yhtäaikaa myös aivan kaamea. Oli stressaavaa muuttoa, useamman sukulaisen kuolema, yhden vakava sairastuminen ja opintojen loppuun suorittaminen puolet lyhyemmässä ajassa kuin mitä oli suunniteltu. 

Tämä kaikki oli hyvin stressaavaa ja ahdistavaa, varsinkin kun se kaikki osui samalle syksylle. Musta tuntuu vieläkin välillä etten ole täysin psyykkisesti toipunut siitä kaikesta. Mutta toisaalta, eihän mikään tapahdu hetkessä. Pikku hiljaa eteenpäin, eikö niin?

Siispä päätin vuoden vaihteessa, että tämän vuoden omistan rentoutumiselle ja omalle hyvinvoinnille. Tästä syystä en ole myöskään aiemmin kirjoittanut mitään, lupasin itselleni etten pakota itseäni mihinkään. Jos juttua ei tule luontevasti niin silloin sitä ei myöskään kirjoiteta. Ihminen aiheuttaa itselleen turhaa stressiä ihan liian usein.

Huomasin kuitenkin että rentoutuminen on yllättävän vaikeaa. Halusin jotain mikä rentouttaisi sekä kehon että mielen. Faktahan se on että ne vaikuttavat toinen toisiinsa. Päätin siis antaa joogalle uuden mahdollisuuden. Olin joskus jo aiemmin kokeillut mutta eipä siitä silloin tullut tapaa. 

Löysin youtubesta 30 päivän jooga haasteen jota ryhdyin sitten kokeilemaan. Koska jooga oli mulle käytännössä aivan uusi juttu, en kuitenkaan tehnyt joka aamu eri videota vaan toistelin alkuun ensimmäisiä videoita päästäkseni hommaan sisään. Kuten mistä tahansa uudesta rutiinista lipsuu, lipsuin myös tästäkin, vaikka alunperin tämän oli tarkoitus olla joka päiväinen juttu. 

Mutta ei lannistuta, vaikka ekalla kerralla ei olisikaan onnistunut niin kuin suunnitteli. Aina on mahdollisuus yrittää uudelleen. Siispä haastan itseni ja teidät lukijat tähän joogahaasteeseen!

Voin luvata että jo viikon joogamisella saa huomattavan eron fiilikseen. Kunhan muistaa antaa itselleen ns. luvan rentoutua hetken ja unohtaa kiireen, edes puoleksi tunniksi. Luin jostain että jooga toimii parhaiten kun maha ei ole täynnä. Tästä syystä olen itse sijoittanut sen aamuun, juuri herättyä ennen aamupalaa. Näin mulla on rento mutta pirteä olo aloittaa uusi päivä. Ihan mahtavaa siis!

Olen muutenkin ihminen joka pitää haasteista. Tulee usein fiilis että minähän näytän että pystyn siihen! Siispä olen tälle keväälle toisenkin haasten joogan lisäksi, 30 day butt challenge. 

Hyvät pebathan on aina trendikkäitä, eikö? Tätä kuten tuota joogahaastettakin, teen vain arkipäivisin, viikonloput on kaikelle muulle kuin suunnitelluille asioille ja rutiineille. Mikä just tässä treenissä on mun mielestä hyvää? Se on yksinkertainen ja nopea joten melkeimpä kuka tahansa ehtii tehdä sen päivän aikana, kesto vain n. 5-15 minuuttia ja silti tulee tuloksia! Ihan hyvä haaste siis meille kaikille.(:

- Sonja Alexandra

ps. mitä ootte muuten mieltä mun uudesta hiustyylistä? Värjäyksestä kiitokset Nealle!

Minä ja Otus - meidän tarina

Tänään on mun ja poikaystäväni kuukausipäivä ja sen kunniaksi kirjoittelen jutun meistä. Tiedän että jotkut ihmiset ajattelevat että ihan turha on juhlia joku kuukausi suhdetta mutta minä olen eri mieltä. Maailma on täynnä negatiivisia asioita jostain löytyy pienikin juhlistamisen aihe, sitä kannattaa juhlia. Varsinkin jatkuvasti kuulee että taas joku eronnut, niin jo näinkin pitkään kestänyt parisuhde on oikein loistava juhlimisen aihe.

Tarinamme alkoi keväällä 2015. Tapasimme yhteisten kavereiden kautta ja jonkun verran tuli hengailtua, ehkä jopa flirttailtuakin. Mutta vasta elokuun puolella flirttailu muuttui joksinkin isommaksi ja vietettiin lähes koko ajan aikaa yhdessä kunnes yhtäkkiä upsishupsis seurustelkiin ihan.

Ja jos mietitte että mikä Otus niin se on lempinimi joka tuli jo ihan alussa. Alkuun tuo poikaystäväni hieman ihmetteli, äitini kauhisteli mutta nyt se on jo arkipäivää. Oikeestaan jos kutsun häntä oikealla nimellään, leikkisuuttuu ja sanoo olevansa Otus.

Tämä on otettu aivan meidän suhteen alussa. Olimme aikaisemmin päivällä käyneet Three Wings nimisessä ravintolassa syömässä, josta tulimme uuden anopin luo käymään jonka luona oli myös vierailemassa poikaystäväni isoäiti. Tämä luuli että olimme seurustelleet jo vähintäänkin vuoden, niin hyvin kuulemma sovimme yhteen. Päivän päätteeksi menimme punkkikeikalle Downtown nimiseen baariin. Päivä oli täynnä jännittäviä kokemuksia

Tämä kuva taas on otettu vuosi sitten halloweenina juuri ennen ulos lähtöä. Meistä ei kumpikaan ollut pukeutunut mitenkään ihmeellisesti mutta todettiin että ollaan juuri sellaisina kuin ollaan ja kunhan nyt vaatteet on päällä. 

Tässä kuvassa olemme poikaystäväni isovanhemmilla viettämässä isänpäivää. Reissu oli siitä erikoinen että tapasin silloin ison osan muusta perheestä ekan kerran ja aivan kuten meillä, myös heillä on hyvin iso suku. Aivan ihania ihmisiä olivat kaikki.

Tämä kuva on mun Otuksen mulle järjestämästä kuukausipäiväyllätyksestä. Alla pätkä mitä olin tästä kirjoittanut silloin facebookkiin.

"En yleensä kuulu niihin ihmisiin jotka päivittävät parisuhteen merkkipäivistä. Mutta nyt on pakko. Mulla on ihan oikeesti maailman ihanin otus (poikaystävä). Tuo tietää että tykkään kaikenlaisista mysteerien selvitys leffoista. Kun koulusta tulin kotiin sain vihjeen käteeni. Yksi vihje johti toiseen ja kaikenlaisia mysteerejä piti ratkoa. Viimeinen vihje johti laatikkoon jonka sisällä lappu jossa "4kk" ja toisella puolella "onneksi olkoon voitit sydämeni"

Vihjaisi katsomaan myös alempaa laatikkoon josta kurkisti kuoharipullo ja suklaarasia"

Tässä kuvassa oltiin joulun vietossa. Olimme aattoa viettäneet minun perheen kanssa mutta oli myös tärkeää että viettäisimme sitä poikaystäväni perheen kanssa. Yksi hassuimpia/hauskimpia lahjoja oli tuo kuvassa näkyvä anopin Venäjältä tuliaisina tuoma hattu.

Tässä sitten taas oltiin uudenvuoden vietossa. Ei me laitettu eden kuin muutama raketti mutta huomaattehan että turvallisuus tärkein!

Oltiin photoboothissa pyörähtämässä poikaystäväni isoisän 70v synttäreillä. Juhlissa oli loistavaa ruokaa, ohjelmaa ja ihan taikurinkin oli hankkineet paikalle.

Maaliskuussa kun Suomessa on vielä kylmä, toivoisi sitä olevansa jossain aivan muualla. Alla kuvaan liittyvä otukseni Facebookiin kirjoittama teksti. On tuo ihan sitten paras poikaystävä.

Sonja halusi Koreaan, ei päässyt.

halusi k-pop keikalle, ei pääse.

halusi edes annyihin, muttei päässyt sinnekään, joten päätin tuoda Korean sitten kotiin. Jinro Soju on siis Korealaista riisiviinaa ja hauska kulttuurivivahde.

Tässä oli vähän erilaista vapun viettoa. Anopin ja miehensä pihalla ja piharakennuksessa vappubileet joissa oli heidän ystäviä ja meidän omia kavereita. Ei mitään hajua paljonko meitä oli mutta arvioisin 30-50, ihmisiä kun tuli ja meni. Ohjelmassa saunaa, grilliä, paljua, pokeria, musaa, karaokea ja vaikka mitä.

Taas meillä oli yksi treffipäivä, tosin niitä voisi viettää useamminkin. Kävimme katsomassa studio Move Upin aivan upean tanssishown, joka perustui elokuvamusiikkiin. Tämän jälkeen kävimme vielä syömässä Three Wings ravintolassa. Ilta oli aivan ihana varsinkin kun oli hyvässä seurassa.

Käytiin sitten viime kesänä Prideilemassa. Yksi niistä asioista joita erityisesti rakastan otuksessani, on se että jaamme hyvin samankaltaisen ajatusmaailman. Ei siis edes tarvinnut käydä keskustelua siitä menisimmekö Prideen vai emme, asia oli molemmille itsestäänselvyys. Hän siis tuo tuossa tuon kyltin kanssa.

Tämmöiset oli mun vuosipäivän yllärit kun tulin koulusta kotiin. Tosin nuo Funkopop hahmot oltiin jo aikaisemmin toisillemme ostaneet. Oli muuten upeeta tuo juoma kun kimalteli upeasti, varsinkin jos sitä heilutti.

Parisuhteessa on mun mielestä tärkeää se, että on aidosti kiinnostunut toista kiinnostavista asioista. Tässä se tosiaankin kuvastuu. World of Warcraft peliin julkaistiin uusi lisäosa viime elokuussa niin arvatkaa ketkä sitten hypetti, lanitti ja odotti tätä koko yön. Okei, itse en jaksanut ihan koko yötä mutta hauskaa oli kuitenkin.

Viime syyskuussa olimme tätini häissä. Tuo ylempi on otettu hotellihuoneestamme, juuri kun olin paniikissa valmistautumassa, siksi niin hupsu ilme. Alempi kuva sitten taas hääjuhlasta kilistelyjen jälkeen kun kaikki innostuivat kuvailemaan.

Ja sitten nämä viimeiset kuvat ovat mun synttäreiltä/valmistujaisista/meidän tupareista. Oli aivan ihana päivä ja vaikka jännitinkin eka ihan hirveästi että miten kaikki sujuu, kaikki meni paremmin kuin hyvin. Paikalla oli jopa ekaa kertaa yhtä aikaa molempien perhettä.

Tämmöinen on ollut meidän tarina tähän mennessä. Ja tulee jatkumaan vielä pitkään. Pahoittelut jos tekstistä löytyy paljon kirjoitusvirheitä, tarkistelen vielä myöhemmin, mulle oli tärkeää että tämän tänään kuitenkin julkaistua. 

Kiitos lukijoille, toivottavasti tämä ei ollut teille tylsää, seuraavaksi sitten joulua ja uutta vuotta!

- Sonja Alexandra

Ps. Otus, miä rakastan sua! <3

Harry Potter - Tarina jatkuu

Kävimme viikko sitten perjantaina äitini ja poikaystäväni kanssa katsomassa tämän uuden paljon puhutun Ihme otukset ja niiden olinpaikat elokuvan. Leffan nimi huvitti, sillä otus sana on hyvin käytetty sana meidän kotona. Erittäin suurena Harry Potter fanina odotin tätä todella kovasti. Poikaystäväni, joka ei edes erityisesti pitänyt Harry Pottereista ennen minun tapaamista, odotti myös yhtä kovalla
innolla.

Leffateatterissa Warner Brosin logon ilmestyttyä valkokankaalle ja tutun alkumusiikin soidessa, taisin päästää jonkun hyvin omituisen ääneen. Olen käynyt katsomassa kaikki Harry Potterit leffassa Azkabanin vangista lähtien ja nyt pitkän tauon jälkeen, olin täynnä intoa, toiveikkuutta ja kaipausta.

Itse elokuva oli hyvin erilainen kuin Harry Potterit mutta en tarkoita tällä sitä että se olisi ollut huono. Brittivelho matkaa intohimonsa perässä suuren meren toiselle puolelle, missä lait ja tavat ovat aivan erilaiset kuin kotimaassa. Tottakai hän päätyy heti ongelmiin mutta vähintäänkin elokuvan alkupuoli Harry Pottereista poiketen oli valoisa, pirteä, koominen ja muutenkin erilainen kun taas Pottereissa on tasaisesti leffan myötä hyviä ja huonoja tapahtumia ennen loppuhuipennusta.

Toisin kuin seuralaiseni, tiesin että elokuvan lopussa ilmestyisi eräs lempinäyttelijöistäni. Odotin siis myös että miten hän sopii rooliinsa. Mielestäni nerokkaasti, vaikka häntä ei tässä elokuvassa montaa minuuttia näkynytkään. Jään näin ollen innolla odottamaan jatko-osaa. Elokuvassa oli mielestäni hyvin viittauksia Harry Potter maailmaan vaikka sijoittuikin useamman vuosikymmenen taakse. Silti olisi ollut kiva nähdä enemmän yhteyttä mutta ehkä sekin seuraavassa elokuvassa.

Sain äidiltäni myös samalla myöhästyneen synttärilahjan, Harry Potter ja Kirottu lapsi kirjan. Tämähän ei varsinaisesti ole kirja vaan näytelmänkäsikirjoitus joka sitten julkaistiin vielä kirjana suuren kysynnän vuoksi. Enkä yhtään ihmettele miksi kysyntä oli niin suurta, kuka nyt haluaisi tämän taianomaisen velhomaailman tarinan päättyvän. En minä ainakaan.

"Kirja" sijoittuu 19 vuotta myöhemmälle ajalle kuin mihin Kuoleman varjelukset päättyivät. Tykkään tosi paljon siitä että se jatkuu suoraan samasta kohtauksesta, jonka kirjan lukeneet/leffan katsoneet tietävät, kun jo aikuinen Harry Potter hyvästelee lapsiaan laiturilla 9&3/4. On kuin tarina ei olisi koskaan päättynyt.

Tarinan päähenkilönä on Harry Potterin nuorempi poika, Albus Severus, jonka nimestä netti on täynnä kiistelyä. Itse en ole koskaan hirveästi ottanut siihen kantaa mutta en hirveästi lähtisikään arvostelemaan naisen, joka on luonut näin ihmeellisen maailman, päätöksiä.

Kirja, jos sitä nyt kirjaksi kutsuu, on alkuun vitsikäs ja ehkä jopa kevyt tunnelmainen mutta muuttuu sitten edessään tasaisen synkäksi niin kuin edeltäjänsäkin ovat. Vaikka kirjan päähenkilö onkin nuori poika, häneen on silti helppo samaistua aivan kuten Harry Potteriinkin oli. Kirjasta kuitenkin huomaa helposti että sitä on ollut mukana kirjoittamassa muitakin kuin J.K.Rowling yksin. Ja kirja on julkaistu myös käsikirjoistustyylillä eli, jos se olisi tavallinen kirja, olisi se varmasti ohuempi.

Koska on suorastaan maagista lukea kuinka tarina jatkuu, miten jo tunnetut hahmot ovat kehittyneet ja minkälaisia uudet hahmot ovat, suosittelen lukemaan Harry Potter ja Kirottu lapsi kirjan pikimmiten. Tätä et halua missata! Sen enempää en kirjasta nyt kerro etten paljasta liikaa.

- Sonja Alexandra

Ps. Arvaatte varmaan minkä leffasarjan maratooni alkoi meillä 😉

Syksyisten aamujeni pelastus

Syksy on saapunut jo jokin aika sitten. Mitä se tuo tullessaan? Pimeyttä, ankeutta, väsymystä ja energiattomuutta. Yksi parhaimpia tapoja vaikuttaa energiattomuuteen, on syödä kunnon aamupala, sehän on päivän tärkein ateria. Mutta aamut ovat usein myös ihmisen kiireisintä aikaa päivästä, miten siis löytää aikaa syömiselle tai mikä olisi tarpeeksi nopeaa syötävää aamuun?

Pohdin tätä joitain päiviä sitten melkein päälläni seisoen. Pohdintaa vaikeutti se, että olen tässä kuukausi sitten siirtynyt vehnättömälle ja sokerittomalle ruokavaliolle. Kyllähän joku paahtoleipä ja jogurtti olisi nopeita vaihtoehtoja, mutta miten hyviä vaihtoehtoja ne ovat vai ovatko hyviä ollenkaan? Aamupalallahan olisi hyvä syödä jotain, mistä saatu energia riittää pitkälle päivään.

(aamupalastani löytyy siis myös leipää, vitamiinit ja omega-3)

Törmäsin eräässä Facebook -ryhmässä helppoon aamupalaan, tuorepuuroon. Kyseiseen sanaan olen ennenkin törmännyt, mutten pahemmin siihen ollut kiinnittänyt huomiota. Nyt tätä ”maailman mullistavaa” aamupalaa kehuttiin maasta taivaisiin lauseilla: ”Kerran kun on tuorepuuroa syönyt, ei mitään muuta enää aamupalaksi halua.”

Olihan tätä siis pakko kokeilla. Aloin metsästämään ympäri googlea hyvää ohjetta, joka olisi tarpeeksi neutraali ensimmäisen kerran kokeiluun. Olen nimittäin kovin nirso ja olisi ollut hyvin ikävää, jos heti eka kerta olisi mennyt pieleen.

                                                 

Halusin, että tuorepuurossani olisi chiansiemeniä, jotka sisältävät paljon hyviä rasvoja, joita ihminen päivittäin tarvitsee. Pussi Chiaa multa kaapista löytyikin, en vaan aikasemmin ollut keksinyt sille käyttöä, joten olin nyt innoissani, että pääsin vihdoin käyttämään sitä. Ohjeeseen tämän lisäksi kuului maitoa ja kaurahiutaleita. Makua antamaan lisäsin vielä mustikoita ja siitä tuli erittäin paljon parempaa kuin mitä odotin! Tuorepuuro on myös siitä kiva että siihen voi lisätä melkeimpä mitä vaan. Alla ohje kokonaisuudessaan:

2dl maitoa

n. vajaa 1dl kaurahiutaleita

2 rkl Chian siemeniä

50g mustikoita

Mittaa maito astiaan, johon saatavilla tiivis kansi. Tässä erittäin suosittuina lasipurkit. Lisää sitten loput ainekset, sekoita hyvin, kansi kiinni ja yöksi jääkaappiin tekeytymään. Aamulla aamupala onkin kuin automaattisesti valmiina eikä silmät ristissä tarvitse alkaa tekemään mitään. Muista kuitenkin vielä aamulla sekoittaa hyvin!

Huomautus vielä chian käytöstä! Koska se on ns. uuselintarvike, kehomme eivät ole täysin tottuneita siihen joten suositeltu päivittäinen maksimiannos 1-4rkl. Tuolla kahdella ruokalusikalla mitä tähän tuorepuuroon tulee, on hyvä aloittaa.

Aamupalalla tämän lisäksi mulla on myös aivan mahtava smoothie. Kiitos siitä äidille, jolta sain vinkin tähän. Smoothieeseen kuuluu Voimaruoka 360 suklaajauhe, joka monipuolisesti kaikkea mitä hyvään aamuun tarvitaan. Siitä löytyy esimerkiksi heraproteiinia, chiansiemeniä, kookosta, kaakaota, psylliumia, pellavansiemeniä, seesaminsiemeniä, auringonkukansiemeniä ja kurpitsansiemeniä. 

Superkiireiseen aamuun tämä on tosi hyvä vaihtoehto, sillä pitää nälkää pitkään poissa, jos ei hetkeen ehdi syödä lisää.
Alla smoothie ohje yksinkertaisuudessaan.

1 50g mitallinen voimaruokajauhetta
2dl maitoa
1 banaani, (suosittelen jo aikaisemmin pakastettua banaania, säilyy pidempään ja tekee smoothiesta kylmän raikkaan)
Lisää kaikki ainekset blenderiin, sekoita tasaiseksi ja nauti!

Kiitos taas lukijoille!

- Sonja Alexandra

Ps. Vinkki! Kouvolan keskustan Lifeliikkeessä on nyt loppuunmyynti ja superfoodit -30% ja urheiluravinteet -40% alennuksessa. Itse bongasin yhteensä hintaan 12,25€ nämä:

Karkkipäivä - Nautinto vai syyllisyydentunne?

Tässä jutussa asiaa sokerittomuudesta ja testauksessa paremmat herkut karkkipäivään!

Aloitin tuossa vajaa kuukausi sitten sokerittoman ja vehnättömän ruokavalion. Homma on toiminut yllättävänkin hyvin, sillä voisin väittää kärsineeni jonkinlaisesta sokerikoukusta. Eli siis jos päivän aikana ei syönyt jotain herkkua, alkoi herkästi kiukuttaa. Ei kovin hyvä juttu joten päätin, että sokeri saanut nyt jäädä. Sokerikoukusta eroon pääsemiseen ei mennyt kuin muutama päivä mikä hämmästytti suuresti.

Sokerittomuuteen on muitakin syitä kuin sokerikoukku. Olen koko ikäni kärsinyt kuivasta ja atooppisesta ihosta jotka onneksi ovat parantuneet huomattavasti siitä mitä lapsena on ollut. Mutta yksi asia on varma, oireet ovat aina pahentuneet kun syö sokeripitoisia juttuja. Voi sitä kutinan määrää jos on vaikka koko viikonlopun herkutellut.

Kolmas syy sokerittomuuteen on mulla joskus lapsena diagnosoitu ADHD. Uskokaa tai älkää, sokeri on selkeästi ADHD:n vihollinen. Varmasti jokainen on nähnyt mitä käy pikkulapsille, jotka ovat syöneet liikaa sokeri, ne villiintyvät. Samalla tavoin ylivilkkaus, jota on jo jossain määrin, valmiiksi lisääntyy.

Siispä läksin etsimään kovin innokkaana näitä sokerittomia karkkeja. Alkuun etsintä vaikutti kovinkin epätoivoiselta ja sitten taas loppujen lopuksi olin haalinut itselleni sylillisen karkkeja. Tästä lähtikin idea, tehdään tästä blogijuttu! 

Testauksessa mulla tosiaan oli yhdeksän erilaista herkkua. Näistä aivan kaikki eivät olleet sokerittomia mutta makeutettu vähintäänkin jollain muulla kuin valkoisella sokerilla. 

Mukana testauksessa oli myös mun äiti sekä poikaystävä jottei arvostelusta tulisi kovin yksipuolinen. Raadin arvostelu 1-5 tähteä. Lyhenteet arvostelussa: S = Sonja, Ä = mun äiti ja W = mun poikaystävä

1. *de Bron - Fruit gums

de Bron Fruit gums karkit oli tosi hyvän makuisia ja suussa mukavan pehmeitä. Gluteenittomia ja sokerittomia ovat mutta eivät valitettavasti vegaanisia, sillä sisältävät liivatetta.

S: ****      Ä: ***     W: ****

Nämä löytyivät Kouvolan Citymarketista ja hintaa pussilla oli 1,99€/100gpss

2. Nellie Dellies - Sweet liquorce

Nellie Dellies sweet liquorice on stevialla makeuttettu super hyvän makuinen runsas kuituinen lakritsakarkki. Miinuspuolina sisältää siis vehnää, ei siis gluteeniton sekä koostumus on erittäin sitkeä ja hampasiin tarttuva. 

S: ***    Ä: ***    W: **

Nämä myös löytyi Kouvolan Citymarketista hinnalla 1,99€/90gpss

3. Cocovi - Raakasuklaa kuorrutetut mulperimarjat

Cocovin raakasuklaa kuorrutetut mulperimarjat yllätti täysin! Olen hyvin nirso ja tähän mennessä testannut vain muutamia superfoodeja joten jonkunlaisia ennakkoajatuksia löytyi.

Gluteenittomia, lisäaineettomia, laktoosittomia sekä ravintorikkaita (runsas kuituisia ja magnesium) mulperimarjoja olisi voinut syödä reilusti useamman kerralla. Ainoa miinuksena oli se, että nämä eivät ole sokerittomia vaan makeuttettu luomu aurinkokuivatulla ruokosokerikiteillä, joka kuitenkin varmasti parempi kuin tavallinen valkoinen sokeri.

S: *****     Ä: ****   W: **

Tämä löytyi Kouvolan Veturikauppakeskuksen Ecorella liikkeestä ja hintaa tällä 3,20€/60gpss

4. *Filmtown sokerittomat irtokarkit

Filmtownin sokerittomia karkkeja oli pakko myös testata. Laatuina löytyi nallekarkkeja, colapulloja, mansikkakarkkeja, hedelmäkarkkeja ja sydämenmuotoisia. Nämä sydämenmuotoiset ehdottomasti mun suosikit! Yleisesti ottaen hirveän suurta eroa ei näissä taviskarkkeihin löytynyt. Miinuksena liivate eli ei sovellu vegaaneille ja suuri lisäaine määrä. Lisätietoja näistä löytyy Filmtownin nettisivuilta!

S: ***   Ä: ***   W: ***

5. Nellie Dellies - Juicy Winegum

Nellie Dellies Juicy winegums ovat stevialla makeutettuja hyviä ja mukavan pehmeitä karkkeja. Miinuksena näissä liivate ja sisältävät gluteenia. 

S: ***   Ä: **   W: ***

Nämä myös Citymarketista ja hintaa sen 1,99€/90gpss

6. *de Bron - Salt liquorice

de Bron salt liquorice karkit ovat maultaan tosi hyviä mutta jälleen ikävän sitkeitä ja hampaisiin tarttuvia. Gluteenittomia ja gelatiinittomia joten sopivat lähes jokaiselle! 

S: ****  Ä: ***   W: ****

Tämäkin Cittarista hinnalla 1,99€/100gpss

7. Garbanzo - Kuivapaahdettuja kikherneitä suklaakuorrutuksella

Garbanzon kuivapaahdettuja kikherneitä suklaakuorrutuksella oli jänskää kokeilla sillä tää oli taas ihan uus juttu mulle. Ja tosiaankin yllätti meidät kaikki, sillä miten hyvää tää oli! Miinuksena se että makeutettu sokerilla. Sitä mitä sokeria en tiedä mutta myyjän mukaan pitäisi olla jotain muuta kuin tavallista valkoista sokeria (en vain muista mitä)

S: ****    Ä: ****  W: **** 

Tämä löytyi Veturin Life liikkeestä ja hintaa tällä taisi olla 2€/30gpss

8. Balance Belgian chocolate dark

Balance Belgian chocolate dark on stevialla makeutettu tumma suklaa. Maku ei ollut mikään ihmeellinen mutta kyllä se makeannälkään hyvin menee. 

S: ***    Ä: * (äiti ei tykkää tummasta suklaasta) W: ***

Tämä löytyi Kouvolan keskustan S-marketista hintaan 2,09€/levy

9. Vivani - White nougat crisp rice choc

Vivani White nougat crisp rice choc suklaapatukka oli tajuttoman hyvää ja suussasulavaa! Plussana se että patukan kyljessä näyttäisi olevan luomumerkki. Miinusta taas siitä että makeutettu sokerilla mutta jälleen tavallista valkoista sokeria paremmalla raakaruokosokerilla.

S: ****    Ä: ***** "Ihan älyttömän hyvää!" W: ****

*Tähdellä merkityt herkut makeutettu maltitoli makeutusaineella. Maltitoli ei ole sokeri vaan sokerialkoholi joka imeytyy tavallista sokeria hitaammin pitäen verensokerit tasaisempina.

Yhteenvetona voisi sanoa, että selkeiksi suosikeiksi nousivat mulperit, kikherneet ja tuo Vivani patukka. Ennenkuin joku säikähtää että mulla on nyt ihan hirveä määrä karkkia, syönkö ne kerralla, voin sanoa että tästä riittää oikein hyvin useamman viikonlopun karkkipäivälle. Tässä tuli hyvin todistettua että karkkipäivän ei ole aina pakko vihollinen. Myös jos joku kauhistelee näiden hintoja taviskarkkeihin verrattuna, eipä nämä paljoa sinänsä maksa, jos yhden pussin syö yhteen viikkoon. Mielummin maksan vähän enemmän pienemmästä määrästä joka on minulle parempi kuin vähemmän suuresta määrästä joka on taas huono minulle.

Kiitos jos jaksoit lukea koko jutun. Nähdään taas seuraavalla 

kerralla!

Ps. Tässä on joku bugi, etten pysty korjata jo kirjoitettuja juttuja, jos yritän jostain syystä pyyhkii osan tekstistä pois. Joten pahoittelut jos joukossa kirjoitusvirheitä.

- Sonja Alexandra

Ajatuksia viime kesän Pride viikolta ja siitä millaista on olla sateenkaarilapsi

Ensimmäisenä juttuna haluan julkaista tekstin jonka kirjoitin viime kesänä Priden aikaan. Juttuni sai silloin paljon positiivista kommenttia joten ajattelin että se ansaitsee myös paikkansa täällä.

 "Tästä tulee todennäköisesti pitkä teksti, sillä kyseinen aihe on mulle erittäin tärkeä. Joten taputukset teille kaikille jotka jaksatte sen ehkä lukea. Varsinkin jos sinulla on lapsia, lämpimästi suosittelen lukemaan.

Koko ajatusketju lähti varsinaisesti pyörimään eilen vaikka muutenkin ollut pitkään mielessä. Tylsistyksissäni selailin tv-kanavia ja kohdalle sattui Glee. Jos joku nyt ei ohjelmaa sen paremmin tiedä niin kyseessä nuorten musikaaliohjelma jossa muutamissa jaksoissa on käsitelty homoutta ja sitä miten se vaikuttaa sosiaaliseen elämään ja nuorena kasvamiseen.

Tässä kyseisessä jaksossa eräs päähenkilöistä tuli isälleen kaapista ulos. Hänen isänsä vastasi suurin piirtein näin: ”Minä olen tiennyt sen siitä asti kun olet ollut 3 vuotias. En välttämättä ymmärrä asiaa mutta rakastan sinua aivan samalla tavalla” Ja sitten hän halasi poikaansa. Itse olin niin onnellinen tämän kuvitteellisen hahmon puolesta että hymyilin aidosti ja joku pikku kyynelkin saattoi ilmestyä.

Mutta sitten tuli se asian kääntöpuoli, ei kaikilla ole näin. Valitettavan moni suomalaisista perheistä on edelleen jokseenkin konservatiivisia ja vieläkin kuulee aikuisten ihmisten joilla esim myös lapsia heittävän ns. homoläppää ja puhuvan ”olkoon mitä tahtovat kunhan eivät liity minun elämääni mitenkään”

Entäs sitten kun liittyykin? Jos oma lapsi onkin huomannut itsessään piirteitä jotka viittaavat siihen että on kiinnostunut samasta sukupuolesta. Se aikuinen, jolta yleensä kysyy neuvoja elämässä vaikeisiin asioihin, naureskelee ja joskus kieltää koko asian olemassaolon. Voiko lapsi olla onnellinen jos joutuu omassa kodissaan kieltämään oman identiteettinsä?

Yhdessä brittidokkarissa joka joskus tv:stä tuli, äiti pyysi/pakotti lapsensa muuttamaan pois kodistaan koska hän ”halusi” olla homo. Joo-o sehän onkin halumis ja valinta kysymys…

Tuskinpa kukaan valitsee olevansa homo. Korkeintaan ympäristö vaikuttaa siihen uskaltaako tulla kaapista ulos vai ei.

En tiedä miten mulla nämä asiat olisi mennyt jos olisin asunut nuorena/murrosikäisenä isäni kanssa. Joka sanoo ettei vastusta mutta kunhan eivät ole mediassa esillä ja hänen omaan elämäänsä mitenkään vaikuta. Kun tuli tämä avioliittolakiasia, puhuimme siitä jonkun verran. Yritin vihjata omaa suuntautumistani sanomalla että samat oikeudet MEILLÄ kaikilla. Aina sanoin ME, isä sanoi HE. Eli epäsuorasti kielsi kaiken.

Onneksi olen aina asunut äitin kanssa ja omalla kohdalla ei asia olisi voinut paremmin mennä ja siksi toivon kaikella sydämellä että muidenkin vanhemmat osaa olla yhtä rakastavia. Silloin kun itse olin 14-vuotias, tajusin olevani bi-seksuaali. Tajusin että vaikka olin aikaisemmin ollut tietoisesti ihastunut vain poikiin, olin myös alitajuntaisesti kiinnostunut myös tytöistä. Jonkun aikaa näitä asioita päässäni pyörittelin ennen kuin kerroin äidille.

Meillä on kotona aina vastustettu kaikenlaista syrjintää ja muutenkin ollut homomyönteistä puhetta. Äitille kertominen ei siis pelottanut, jännitti vaan samalla tavalla kuin minkä tahansa isomman asian kertominen. Koko keskustelua en muista mutta hymyilemisen, nauramisen, halaamisen ja onnellisuuden muistan.

Näin kun vietetään Prideviikkoa, tulee taas kaikki aiheeseen liittyvä kiinnostavaksi. Omasta kirjahyllystä löytyy kirja nimeltä Ulos Kaapista, jossa lapset ja vanhemmat kertovat kaapista ulostulo kokemuksistaan. Kirja sisältää tosi onnellisia juttuja mutta myös hurjan surullisia juttuja siitä miten vanhempi on valmis hylkäämään oman lapsensa.

Toivon suuresti kaikkien lasten tähden että heidän kasvu ympäristönsä on enemmän samanlainen kuin minulla kuin tuolla brittidokkarin pojalla. Varsinkin kun tiedetään miten suuri itsemurha määrä homonuorilla on.. Ja eihän tietenkään kaikkien lapsista tule homoja mutta veikkaan että kenestä vaan kasvaa parempi ihminen suvaitsevaisuuden ympäröimänä kuin syrjintämyönteisessä ympäristössä.

Ps. Tuosta perheelle kaapista ulos tulemisesta, isi jos luet tätä, nytpähän tiedät."

- Sonja Alexandra

Ensimmäinen juttu

Eka postaus. Jännittää hurjasti, teenkö tämän oikein vai onko tähän edes oikeaa tapaa. Ensimmäisenä on paikallaan itsensä esittely.

Eli olen Sonja, 21-vuotias tyttönen Kouvolasta. Valmistuin tässä hetki sitten merkonomiksi ja nyt pidän pohdinta taukoa että mitä seuraavaksi. Asustelen poikaystäväni kanssa, jota kutsun nimellä Otus, sekä kahden vauva- ja yhden jo kypsemmän tarantulan kanssa.

Blogilla ei tule olemaan mitään tiettyä teemaa. Tosin aiheita, joita siinä todennäköisesti esiintyy ovat fitness, jotkin yhteiskunnalliset jutut, tyyli, nuoriin liittyvät asiat ja melkein mitä tahansa mikä omaan elämääni voisi liittyä. Jotkut jutut sitten taas ihan vaan mun värikästä arkea täältä betonin harmaasta Kouvolasta. Tiedän että ihan kaikki aiheet eivät kaikkia kiinnosta joten pyrin sisällyttämään jutun aiheen mahdollisimman hyvin otsikkoon.

Tämä on periaatteessa eka kerta kun kirjoitan blogia joten se ei välttämättä heti ole hienoimmasta päästä mutta eiköhän tässä opita (:

Ilman sen kummallisempia höpinöitä, tervetuloa mun blogiin seuramaan hassuja juttuja! Eiköhän tässä tutuksi tulla ajan kuluessa!