innolla.
Leffateatterissa Warner Brosin logon ilmestyttyä valkokankaalle ja tutun alkumusiikin soidessa, taisin päästää jonkun hyvin omituisen ääneen. Olen käynyt katsomassa kaikki Harry Potterit leffassa Azkabanin vangista lähtien ja nyt pitkän tauon jälkeen, olin täynnä intoa, toiveikkuutta ja kaipausta.
Itse elokuva oli hyvin erilainen kuin Harry Potterit mutta en tarkoita tällä sitä että se olisi ollut huono. Brittivelho matkaa intohimonsa perässä suuren meren toiselle puolelle, missä lait ja tavat ovat aivan erilaiset kuin kotimaassa. Tottakai hän päätyy heti ongelmiin mutta vähintäänkin elokuvan alkupuoli Harry Pottereista poiketen oli valoisa, pirteä, koominen ja muutenkin erilainen kun taas Pottereissa on tasaisesti leffan myötä hyviä ja huonoja tapahtumia ennen loppuhuipennusta.
Toisin kuin seuralaiseni, tiesin että elokuvan lopussa ilmestyisi eräs lempinäyttelijöistäni. Odotin siis myös että miten hän sopii rooliinsa. Mielestäni nerokkaasti, vaikka häntä ei tässä elokuvassa montaa minuuttia näkynytkään. Jään näin ollen innolla odottamaan jatko-osaa. Elokuvassa oli mielestäni hyvin viittauksia Harry Potter maailmaan vaikka sijoittuikin useamman vuosikymmenen taakse. Silti olisi ollut kiva nähdä enemmän yhteyttä mutta ehkä sekin seuraavassa elokuvassa.
Sain äidiltäni myös samalla myöhästyneen synttärilahjan, Harry Potter ja Kirottu lapsi kirjan. Tämähän ei varsinaisesti ole kirja vaan näytelmänkäsikirjoitus joka sitten julkaistiin vielä kirjana suuren kysynnän vuoksi. Enkä yhtään ihmettele miksi kysyntä oli niin suurta, kuka nyt haluaisi tämän taianomaisen velhomaailman tarinan päättyvän. En minä ainakaan.
"Kirja" sijoittuu 19 vuotta myöhemmälle ajalle kuin mihin Kuoleman varjelukset päättyivät. Tykkään tosi paljon siitä että se jatkuu suoraan samasta kohtauksesta, jonka kirjan lukeneet/leffan katsoneet tietävät, kun jo aikuinen Harry Potter hyvästelee lapsiaan laiturilla 9&3/4. On kuin tarina ei olisi koskaan päättynyt.
Tarinan päähenkilönä on Harry Potterin nuorempi poika, Albus Severus, jonka nimestä netti on täynnä kiistelyä. Itse en ole koskaan hirveästi ottanut siihen kantaa mutta en hirveästi lähtisikään arvostelemaan naisen, joka on luonut näin ihmeellisen maailman, päätöksiä.
Kirja, jos sitä nyt kirjaksi kutsuu, on alkuun vitsikäs ja ehkä jopa kevyt tunnelmainen mutta muuttuu sitten edessään tasaisen synkäksi niin kuin edeltäjänsäkin ovat. Vaikka kirjan päähenkilö onkin nuori poika, häneen on silti helppo samaistua aivan kuten Harry Potteriinkin oli. Kirjasta kuitenkin huomaa helposti että sitä on ollut mukana kirjoittamassa muitakin kuin J.K.Rowling yksin. Ja kirja on julkaistu myös käsikirjoistustyylillä eli, jos se olisi tavallinen kirja, olisi se varmasti ohuempi.
Koska on suorastaan maagista lukea kuinka tarina jatkuu, miten jo tunnetut hahmot ovat kehittyneet ja minkälaisia uudet hahmot ovat, suosittelen lukemaan Harry Potter ja Kirottu lapsi kirjan pikimmiten. Tätä et halua missata! Sen enempää en kirjasta nyt kerro etten paljasta liikaa.
- Sonja Alexandra
Ps. Arvaatte varmaan minkä leffasarjan maratooni alkoi meillä 😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti