perjantai 16. joulukuuta 2016

Minä ja Otus - meidän tarina

Tänään on mun ja poikaystäväni kuukausipäivä ja sen kunniaksi kirjoittelen jutun meistä. Tiedän että jotkut ihmiset ajattelevat että ihan turha on juhlia joku kuukausi suhdetta mutta minä olen eri mieltä. Maailma on täynnä negatiivisia asioita jostain löytyy pienikin juhlistamisen aihe, sitä kannattaa juhlia. Varsinkin jatkuvasti kuulee että taas joku eronnut, niin jo näinkin pitkään kestänyt parisuhde on oikein loistava juhlimisen aihe.

Tarinamme alkoi keväällä 2015. Tapasimme yhteisten kavereiden kautta ja jonkun verran tuli hengailtua, ehkä jopa flirttailtuakin. Mutta vasta elokuun puolella flirttailu muuttui joksinkin isommaksi ja vietettiin lähes koko ajan aikaa yhdessä kunnes yhtäkkiä upsishupsis seurustelkiin ihan.

Ja jos mietitte että mikä Otus niin se on lempinimi joka tuli jo ihan alussa. Alkuun tuo poikaystäväni hieman ihmetteli, äitini kauhisteli mutta nyt se on jo arkipäivää. Oikeestaan jos kutsun häntä oikealla nimellään, leikkisuuttuu ja sanoo olevansa Otus.



Tämä on otettu aivan meidän suhteen alussa. Olimme aikaisemmin päivällä käyneet Three Wings nimisessä ravintolassa syömässä, josta tulimme uuden anopin luo käymään jonka luona oli myös vierailemassa poikaystäväni isoäiti. Tämä luuli että olimme seurustelleet jo vähintäänkin vuoden, niin hyvin kuulemma sovimme yhteen. Päivän päätteeksi menimme punkkikeikalle Downtown nimiseen baariin. Päivä oli täynnä jännittäviä kokemuksia



Tämä kuva taas on otettu vuosi sitten halloweenina juuri ennen ulos lähtöä. Meistä ei kumpikaan ollut pukeutunut mitenkään ihmeellisesti mutta todettiin että ollaan juuri sellaisina kuin ollaan ja kunhan nyt vaatteet on päällä. 



Tässä kuvassa olemme poikaystäväni isovanhemmilla viettämässä isänpäivää. Reissu oli siitä erikoinen että tapasin silloin ison osan muusta perheestä ekan kerran ja aivan kuten meillä, myös heillä on hyvin iso suku. Aivan ihania ihmisiä olivat kaikki.



Tämä kuva on mun Otuksen mulle järjestämästä kuukausipäiväyllätyksestä. Alla pätkä mitä olin tästä kirjoittanut silloin facebookkiin.

"En yleensä kuulu niihin ihmisiin jotka päivittävät parisuhteen merkkipäivistä. Mutta nyt on pakko. Mulla on ihan oikeesti maailman ihanin otus (poikaystävä). Tuo tietää että tykkään kaikenlaisista mysteerien selvitys leffoista. Kun koulusta tulin kotiin sain vihjeen käteeni. Yksi vihje johti toiseen ja kaikenlaisia mysteerejä piti ratkoa. Viimeinen vihje johti laatikkoon jonka sisällä lappu jossa "4kk" ja toisella puolella "onneksi olkoon voitit sydämeni"

Vihjaisi katsomaan myös alempaa laatikkoon josta kurkisti kuoharipullo ja suklaarasia"


Tässä kuvassa oltiin joulun vietossa. Olimme aattoa viettäneet minun perheen kanssa mutta oli myös tärkeää että viettäisimme sitä poikaystäväni perheen kanssa. Yksi hassuimpia/hauskimpia lahjoja oli tuo kuvassa näkyvä anopin Venäjältä tuliaisina tuoma hattu.



Tässä sitten taas oltiin uudenvuoden vietossa. Ei me laitettu eden kuin muutama raketti mutta huomaattehan että turvallisuus tärkein!




Oltiin photoboothissa pyörähtämässä poikaystäväni isoisän 70v synttäreillä. Juhlissa oli loistavaa ruokaa, ohjelmaa ja ihan taikurinkin oli hankkineet paikalle.



Maaliskuussa kun Suomessa on vielä kylmä, toivoisi sitä olevansa jossain aivan muualla. Alla kuvaan liittyvä otukseni Facebookiin kirjoittama teksti. On tuo ihan sitten paras poikaystävä.



Sonja halusi Koreaan, ei päässyt.

halusi k-pop keikalle, ei pääse.
halusi edes annyihin, muttei päässyt sinnekään, joten päätin tuoda Korean sitten kotiin. Jinro Soju on siis Korealaista riisiviinaa ja hauska kulttuurivivahde.


Tässä oli vähän erilaista vapun viettoa. Anopin ja miehensä pihalla ja piharakennuksessa vappubileet joissa oli heidän ystäviä ja meidän omia kavereita. Ei mitään hajua paljonko meitä oli mutta arvioisin 30-50, ihmisiä kun tuli ja meni. Ohjelmassa saunaa, grilliä, paljua, pokeria, musaa, karaokea ja vaikka mitä.


Taas meillä oli yksi treffipäivä, tosin niitä voisi viettää useamminkin. Kävimme katsomassa studio Move Upin aivan upean tanssishown, joka perustui elokuvamusiikkiin. Tämän jälkeen kävimme vielä syömässä Three Wings ravintolassa. Ilta oli aivan ihana varsinkin kun oli hyvässä seurassa.


Käytiin sitten viime kesänä Prideilemassa. Yksi niistä asioista joita erityisesti rakastan otuksessani, on se että jaamme hyvin samankaltaisen ajatusmaailman. Ei siis edes tarvinnut käydä keskustelua siitä menisimmekö Prideen vai emme, asia oli molemmille itsestäänselvyys. Hän siis tuo tuossa tuon kyltin kanssa.


Tämmöiset oli mun vuosipäivän yllärit kun tulin koulusta kotiin. Tosin nuo Funkopop hahmot oltiin jo aikaisemmin toisillemme ostaneet. Oli muuten upeeta tuo juoma kun kimalteli upeasti, varsinkin jos sitä heilutti.


Parisuhteessa on mun mielestä tärkeää se, että on aidosti kiinnostunut toista kiinnostavista asioista. Tässä se tosiaankin kuvastuu. World of Warcraft peliin julkaistiin uusi lisäosa viime elokuussa niin arvatkaa ketkä sitten hypetti, lanitti ja odotti tätä koko yön. Okei, itse en jaksanut ihan koko yötä mutta hauskaa oli kuitenkin.


Viime syyskuussa olimme tätini häissä. Tuo ylempi on otettu hotellihuoneestamme, juuri kun olin paniikissa valmistautumassa, siksi niin hupsu ilme. Alempi kuva sitten taas hääjuhlasta kilistelyjen jälkeen kun kaikki innostuivat kuvailemaan.


Ja sitten nämä viimeiset kuvat ovat mun synttäreiltä/valmistujaisista/meidän tupareista. Oli aivan ihana päivä ja vaikka jännitinkin eka ihan hirveästi että miten kaikki sujuu, kaikki meni paremmin kuin hyvin. Paikalla oli jopa ekaa kertaa yhtä aikaa molempien perhettä.

Tämmöinen on ollut meidän tarina tähän mennessä. Ja tulee jatkumaan vielä pitkään. Pahoittelut jos tekstistä löytyy paljon kirjoitusvirheitä, tarkistelen vielä myöhemmin, mulle oli tärkeää että tämän tänään kuitenkin julkaistua. 
Kiitos lukijoille, toivottavasti tämä ei ollut teille tylsää, seuraavaksi sitten joulua ja uutta vuotta!

- Sonja Alexandra

Ps. Otus, miä rakastan sua! <3

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Harry Potter - Tarina jatkuu

Kävimme viikko sitten perjantaina äitini ja poikaystäväni kanssa katsomassa tämän uuden paljon puhutun Ihme otukset ja niiden olinpaikat elokuvan. Leffan nimi huvitti, sillä otus sana on hyvin käytetty sana meidän kotona. Erittäin suurena Harry Potter fanina odotin tätä todella kovasti. Poikaystäväni, joka ei edes erityisesti pitänyt Harry Pottereista ennen minun tapaamista, odotti myös yhtä kovalla
innolla.

Leffateatterissa Warner Brosin logon ilmestyttyä valkokankaalle ja tutun alkumusiikin soidessa, taisin päästää jonkun hyvin omituisen ääneen. Olen käynyt katsomassa kaikki Harry Potterit leffassa Azkabanin vangista lähtien ja nyt pitkän tauon jälkeen, olin täynnä intoa, toiveikkuutta ja kaipausta.

Itse elokuva oli hyvin erilainen kuin Harry Potterit mutta en tarkoita tällä sitä että se olisi ollut huono. Brittivelho matkaa intohimonsa perässä suuren meren toiselle puolelle, missä lait ja tavat ovat aivan erilaiset kuin kotimaassa. Tottakai hän päätyy heti ongelmiin mutta vähintäänkin elokuvan alkupuoli Harry Pottereista poiketen oli valoisa, pirteä, koominen ja muutenkin erilainen kun taas Pottereissa on tasaisesti leffan myötä hyviä ja huonoja tapahtumia ennen loppuhuipennusta.

Toisin kuin seuralaiseni, tiesin että elokuvan lopussa ilmestyisi eräs lempinäyttelijöistäni. Odotin siis myös että miten hän sopii rooliinsa. Mielestäni nerokkaasti, vaikka häntä ei tässä elokuvassa montaa minuuttia näkynytkään. Jään näin ollen innolla odottamaan jatko-osaa. Elokuvassa oli mielestäni hyvin viittauksia Harry Potter maailmaan vaikka sijoittuikin useamman vuosikymmenen taakse. Silti olisi ollut kiva nähdä enemmän yhteyttä mutta ehkä sekin seuraavassa elokuvassa.

Sain äidiltäni myös samalla myöhästyneen synttärilahjan, Harry Potter ja Kirottu lapsi kirjan. Tämähän ei varsinaisesti ole kirja vaan näytelmänkäsikirjoitus joka sitten julkaistiin vielä kirjana suuren kysynnän vuoksi. Enkä yhtään ihmettele miksi kysyntä oli niin suurta, kuka nyt haluaisi tämän taianomaisen velhomaailman tarinan päättyvän. En minä ainakaan.



"Kirja" sijoittuu 19 vuotta myöhemmälle ajalle kuin mihin Kuoleman varjelukset päättyivät. Tykkään tosi paljon siitä että se jatkuu suoraan samasta kohtauksesta, jonka kirjan lukeneet/leffan katsoneet tietävät, kun jo aikuinen Harry Potter hyvästelee lapsiaan laiturilla 9&3/4. On kuin tarina ei olisi koskaan päättynyt.

Tarinan päähenkilönä on Harry Potterin nuorempi poika, Albus Severus, jonka nimestä netti on täynnä kiistelyä. Itse en ole koskaan hirveästi ottanut siihen kantaa mutta en hirveästi lähtisikään arvostelemaan naisen, joka on luonut näin ihmeellisen maailman, päätöksiä.


Kirja, jos sitä nyt kirjaksi kutsuu, on alkuun vitsikäs ja ehkä jopa kevyt tunnelmainen mutta muuttuu sitten edessään tasaisen synkäksi niin kuin edeltäjänsäkin ovat. Vaikka kirjan päähenkilö onkin nuori poika, häneen on silti helppo samaistua aivan kuten Harry Potteriinkin oli. Kirjasta kuitenkin huomaa helposti että sitä on ollut mukana kirjoittamassa muitakin kuin J.K.Rowling yksin. Ja kirja on julkaistu myös käsikirjoistustyylillä eli, jos se olisi tavallinen kirja, olisi se varmasti ohuempi.

Koska on suorastaan maagista lukea kuinka tarina jatkuu, miten jo tunnetut hahmot ovat kehittyneet ja minkälaisia uudet hahmot ovat, suosittelen lukemaan Harry Potter ja Kirottu lapsi kirjan pikimmiten. Tätä et halua missata! Sen enempää en kirjasta nyt kerro etten paljasta liikaa.

- Sonja Alexandra

Ps. Arvaatte varmaan minkä leffasarjan maratooni alkoi meillä 😉